Ei se mitään, jos sattuu samaksi kesäksi oma 10-vuotishääpäivä, miehen 5-kymppiset, äidin 85-vuotispäivä, lapsen tasalukusynttärit, kummilapsen rippijuhlat, serkun ja siskon miehen 6-kymppiset jne. Niinhän kaikille…
Mutta huvittaisiko ketään lukea sellainen tilasto, jossa totuudenmukaisesti kerrottaisiin, kuinka kauan opettajilta menee aikaa toipua kevätlukukauden rasituksista? En ole törmännyt. Kuka siitä olisi edes kiinnostunut? Omalta kohdaltani on mennyt suunnilleen näin: Kun olin ollut opettajana 1 – 5 vuotta, meni toipumiseen 1 – 2 viikkoa; opettajana 6 – 20 vuotta, toipumiseen 3 – 4 viikkoa (noin juhannukseen asti); opettajana yli 20 vuotta, ei enää oikeastaan voinut toipua, sillä sielu haravoi maastoa opettajan katseella eikä siinä ole joustoa yhtään! Voisiko tämä tarinan kukkutimurunen olla, että olen tiedostanut oman identiteettini? Ehkä.
Oli silti aika noloa, että heräsin pari yötä sitten keskellä Rooman vanhaa keskustaa uneen, jossa näin selkeästi, miten minut erotettiin työstäni tehtyäni jotain niin rohkeaa, että puhuin liikaa. Autch! Sama painajainen joka ikinen vuosi. Mikä itsetuntoani riivaa? Nyt taidan kirjoittaa liikaa.
Opettajalle ohjeistus: Lähde mahdollisimman kauas kotioloista (ja koulu-) heti kuin loma koittaa. Palattuasi – vaikka vain viikon kuluttua – maailma näyttää toisenlaiselta. Ennen lähtöä laita laatikkoon tai komeron takahyllylle kaikki opetusmateriaali, jotta se ei osu silmään heti kotiuduttuasi. Jos tavaraa on tolkuttomasti, ei se haittaa, kunhan vain saat sen pois silmistä. Kun se ei heti lomalta tultuasi tartu uudelleen sinuun, saat pienen välimatkan mahdollisuuden ja kenties voit viettää pari viikkoa ihan oikeata lomaa sieltä irtautumislomalta tultuasi.
Onkos sinullakin paljon opintoja kesällä työhön liittyen? Meillä kaikilla opettajilla on, paitsi jos ei sairastele tai ole jotenkin “joukon petturi”. Minä heti eilen Roomasta tultuani päätin kirjoitella blogiin, joka kuuluu opiskelutehtäviin ja mielessä kaihertelee Moodlen käsikirja, joka on kesälainassa, puhumattakaan puolen metrin selvittämättömästä materiaalipinosta, jonka siis oppieni mukaan kätkin laatikoihin. Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon.
Tsemppiä kaikille opettajille ja erityisesti kurssikavereilleni Lahdessa 
Älkää tehkö yhtään mitään, vaan viettäkää ihana kesäloma!
JK Kesän jälkeen: Olipa mukava tulla töihin lepäämään!
Hienoa!
Nähdä Napoli ja kuolla -sanonta ei ihan Roomaan istu, mutta Berlusconin Italiassa on huomattu helteiden päihdyttävä vaikutus ja ryhdytty jäähdytystoimiin. Mitenkähän mahtaa vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen?
Kesä ja loma ovat meille kuitenkin upea mahdollisuus uusiutua. Parhaiten sen näyttäisi toteutuvan vaihtamalla totaalisesti toimintaympäristöä. Silloin näet on otettava käyttöön kaikki orientaation työvälineet. On vaikea mennä vanhoilla eväillä tai jos näin erheellisesti sen tekee, saattaapi joutua ojasta allikkoon!
Minun allikossani eli ojassa eli kotipihan järvissä asustaa kuusi liskoa. Nämä veijarit ovat tuoneet elämääni uuden muinaisulottuvuuden. Enpä olisi uskonut liskojen kotitiutuvan omiin järviini! Ne herättävät muinaismuistot henkiin ja auttavat löytämään uusia perspektiivejä.
Yhden liskoista pyydystinkin vesikuuppaan ja tarkastelin sitä hieman tarkemmin. Mahtavat harjakset, värit ja pyrstö. Tosi koko ei ole dinosauruksen eikä muunkaan hirmuliskon. Tämä veijari oli alle 15 cm pituinen. Pontevuutti silti riitti. Päästin sen omaan elementtiinsä, missä se näkyy viihtyvän hyvin.
Ompelurikasta ja -rakasta surrurkesää! Syksyllä nähdään!
Terv. Seppo
Jos teet työhommia kesällä, tulee huono omatunto siitä, ettei keskity lomailuun. Jos lomailee, tulee huono omatunto siitä, että ei tee mitään työn eteen ja joutuu ehkä käyttämään oikoteitä syksyllä työssä. Ja mitään kultaista keskitietä ei olekaan, joten aika pitää tuntea syyllisyyttä.
Ehkä joskus tulee aika, jolloin on noussut tämän pohdinnan yläpuolelle (tai siirtynyt ulkopuolelle) eikä vain ajattele asiaa. Työtä tehdään kun työtä tehdään, tai sitten ei tehdä. Ja olo on tasapainoinen.